Mietteitä sähköisestä äänestämisestä

Olen pallotellut tätä artikkelia päässäni jo pari päivää. Olen pohtinyt mm. sitä mitenkä itse lähtisin toteuttamaan tätä ja mitä pitäisi ottaa huomioon. Pohdiskelenkin tässä artikkelissa hieman sekalaisia asioita sähköisestä äänestämisestä ja haluaisin myös teidän kommentteja näistä omista pohdinnoista.

Virossahan on käytössä sähköinen äänestäminen ja siellä voit muuttaa mieltäsi annetun ajan sisällä vaikka joka päivä. Siellä homma taitaa perustua sähköiseen henkilökorttiin, mutta en lähtisi kopioimaan mallia Virosta.

Mitenkä siis itse lähtisin tekemään tätä?

Äänestämistä kun pohtii niin pitää saada talteen se ketä äänestit mutta niin ettei äänestäjää voi liittää yksittäiseen ääneen. Viron mallissa ääni on jotenkin liitetty äänestäjään sillä voit muuttaa sitä. Tähän pitäisi melkein tehdä niin, että kun äänestysaika loppuu niin poistetaan tämä yhteys jolloin äänestyslippu ikäänkuin siirtyy yhteen isoon kasaan ääniä (aivan kuin äänestyslippujen kanssa.

Tietoteknisestihän tämä on mahdollista. Suomessa käytetään pankkitunnuksilla tunnistautumista jopa KELAn sivuillakin joten miksi tätä ei voisi käyttää äänestämisessäkin? Kirjautuisit pankkitunnuksilla järjestelmään, valitsisit ketä haluaisit äänestää ja tallentaisit äänesi. Voisit muuttaa ääntä aina äänestysajan loppuun. Kun äänestysaika loppuisi niin ajettaisiin äänet yhteen ”kasaan” joissa ei sitten olisi yksilöiviä tietoja äänestäjästä. Tämä tietenkin vaatisi tietojärjestelmän toimittajalta tätä rehellisyyttä, teoriassa kuka tahansa kantaan pääsevä voi sitten katsoa ääniä ennen äänestysajan loppua – tällöin näet kuka äänesti ketä. Mitenkä tämän saisi estettyä?

Mikäli käyttäjä voisi äänestää vain kerran ja ei tämän jälkeen enää voisi muuttaa mieltään niin silloin voisi tallentaa äänen suoraan tuohon ”kasaan”. Tällöin ei jäisi jälkeä kuka äänesti ja ketä, ellei tietysti epärehellinen toimittaja koodaa tuohon palikkaa mikä tallentaa tuota tietoa.

Palvelinpuoltakin

Suomessa oli 2012 presidentinvaaleissa 4 402 622 äänioikeutettua ja äänestysprosentti taisi olla 70% luokkaa. Tällöin siis palvelimen kuormantasaus pitäisi ottaa huomioon sillä tuon verran kun populaa lähtee palvelimelle niin asioiden on parasta toimia.

Todennäköisesti ruuhkaisimmat ajat olisivat heti äänestyksen alettua ja viimeisenä äänestyspäivänä. Tällöin järjestelmän pitäisi toimia jouhevasti ja tehokkaasti myös isojen kävijämäärien aikana. Muuten äänestyskokemus jää huonoksi ja järjestelmän maine ottaa kolauksen.

Palvelimen tietoturvakin on syytä ottaa huomioon sillä datana on vaalisalaisuuden piiriin kuuluvaa tietoa. Edelleen ongelmana on se, että miten sen suojaa jos halutaan kerta muuttaa ääntä. Tähän en ole vielä itse keksinyt hyvää ratkaisua.

Sekalaista pohdintaa

Vaikka vaalit ovat vasta vuonna 2014 (europarlamenttivaalit) niin silti pitäisi järjestelmä ottaa tapetille. Uskoisin äänestysprosentin nousevan jos olisi mahdollista tietokoneella äänestää jo uutuuden kiinnostus toisi lisää äänestäjiä. Ajatellaanpa vanhuksia, olisiko hienoa jos vaalivirkailija tulisi tietokoneen kanssa ja mahdollistaisi äänestämisen kotona (mikäli kunto on niin heikko).

Sähköisessä äänestyksessä on monia asioita joita en kattanut tässä artikkelissa sillä koko järjestelmän täydellinen kuvaus yhdessä blogikirjoituksessa on suhteellisen kova homma. Halusin tuoda jokusen asian esille mitkä itseä mietityttää ja mitkä yleensä tuli mieleen. Tarkoituksenani olisi herättää muita nörttejä kertomaan omia näkemyksiään – en nimittäin ole varmasti ainoa kuka on ajatellut tätä.

Kysynkin vielä milloinkahan täällä kylmässä pohjolassa äänestetään sähköisesti. Toivon hartaasti, että järjestelmän toteuttajana ei ole tietyt IT-yhtiöt. Hauska olisi nähdä tuoreita kasvoja valtion IT-puolellakin – kotimaisia tietenkin!

Kirjoittanut Marko Kaartinen

Nörtti Kuopiosta. Puuhastelee verkkosivujen kanssa työkseen ja vapaa-ajallaan.

4 kommenttia

  1. Suomessa oli joskus vajaa kymmenen vuotta sitten ideana tuoda kansalaisten käyttöön jokin muovikortti (TIEKE oli tässä vahvasti mukana), joka toimisi nettipankkien tunnistautumisvälineenä ja sillä olisi voinut myös hoitaa tunnistautumisen muissa asioissa, kuten äänestystapahtumissa. Systeemiin käytettiin rahaa kymmeniä miljoonia euroja ja sitten jälkikäteen alettiin tajuta, ettei porukka viitsi maksaa viittäkymppiä muovinpalasta ja toista mokomaa kortinlukijasta. :-/

    1. Suomessa on muutenkin henkilökortit suhteellisen hyvää rahastusta. Itse en omista sirullista henkilökorttia vaan omistan passin, joka on vain viisi vuotta kerrallaan voimassa. Ajokortti kun riittää Suomessa ja passilla pääsee ulkomaille, mihin tarvitset normi henkilökorttia? Oli se minulla viimeksi kun olin tyyliin 10v :D

      En itsekään olisi maksanut muovikortista ja lukijasta, en ole vieläkään saanut viivakoodinlukijaa hankittua vaikka monesti olen kironnut laskujen naputtelua. Kännyköiden sovellukset ja viivakoodin luku kameralla on auttanut, mutta välillä senkin lukeminen kännykällä on tuskaa (tämä onkin jo täysin toinen tarina).

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *